Miksen kirjoita?

Hei! Avasin pitkästä aikaa blogin ja olin viimeksi kirjoitellut tänne juuri kesäloman alettua. Siitä on kolmisen kuukautta aikaa. Parin viikon päästä loma on ohi ja alkaa taas arki ja opiskelut. Olen kesällä viettänyt aikaa monessa eri Suomen kaupungissa ja toisaalta olen osannut nauttia tästä kesästä ihan eritavalla kuin yhdestäkään aiemmin. En ole kirjoitellut blogiin koko kesänä, mutta nyt haluan tulla päivittämään vähän tännekin kuulumisia.
Miksi en ole kirjoittanut? On päiviä, jolloin elämä on ihanaa ja kaikki tuntuu olevan paremmin kuin koskaan. Sitten on niitä päiviä, jolloin energia ei riitä sängystä nousemiseen ja mitään ei saa aikaiseksi. Kaikki ahdistaa, pelottaa ja itkettää. Sattuu. Siirtyminen sängystä sohvalle tuntuu ylitsepääsemättömältä. Tunnen nälän, kävelen jääkaapille ja teen päätöksen syönkö vai enkö, uskallanko lähteä kauppaan vai mennäänkö tänään kaurapuuro-linjalla? Lähden kauppaan pienen taistelun jälkeen ja ajan kaikki kaupungin kaupat läpi, katson missä on vähiten ihmisiä ja käyn sieltä nopeasti hakemassa jotain mitä tarvitsen. Saatan jäädä tunniksikin jumittamaan bussipysäkille autoon keskelle metsää itkemään ahdistusta ja keräämään itseäni, jonka jälkeen joko päätän rohkaistua ja mennä kauppaan tai menen kotiin.  Kaupassa mietin tarkoin mitä sallin itselleni syötäväksi sille päivälle ja kotona mietin vielä uudestaan olenko ansainnut syödä kyseistä ruokaa.Loppupäivän saatan istua parveketuolissa ja tuijottaa seinää ja miettiä, miksi olen tällainen. Miksi elämä on niin vaikeaa. Loppuillasta ahdistus saattaa nousta niin, että siitä tulee paniikkikohtaus, jonka jälkeen nukahdan tai sitten lähden ulos kävelylle. Saatan kävellä parikin tuntia kuunnellen Antti Tuiskua ja jossain vaiheessa siirryn kotiin. Kääntyilen joka suuntaan enkä saa unta, koska stressaan ja tunnen suurta ahdistusta. Näitä päiviä on ollut tänä kesänä suhteellisen paljon.
Minun on pitänyt ottaa aikaa itselleni ja käydä asioita läpi sekä opetella elämään niiden kanssa. Olen käynyt terapiassa ja itseasiassa todennut sen erittäin hyödylliseksi. En voi koskaan tarpeeksi kiittää ystävääni, joka sai minut tajuamaan että apua pitää hakea.  Prosessi kohti tasapainoista ja niin sanottua normaalia elämää on kesken, mutta ensi kertaa suunta on oikea. Vetäydyn edelleen blogista, en tiedä kuinka pitkäksi aikaa, mutta minun pitää ottaa aikaa tähän prosessiin.
Erilaisista mielenterveydellisistä ongelmista puhutaan vähän siihen nähden, kuinka paljon niitä oikeasti esiintyy ja kuinka vahvasti ne vaikuttavat ihmisten jokapäiväiseen elämään. Halusin tuoda asian esille, koska asioista vaietaan ihan liikaa. Ihmisillä on helposti käsitys sosiaalisen median kautta, että ihmisten elämä on pelkkää onnea ja niitä hymyn täytteisiä selfieitä sekä inspiroivia kuvia. Todellisuudessa kukaan ei tiedä mitä sen hymyn takaa löytyy. Nykypäivänä  on todella helppo naamioitua pahalta ololta. Todellisuudessa kukaan ei ole aina iloinen ja kaikki ei aina ole hyvin. Olen sen ennenkin sanonut, etten halua blogissani luoda sellaista kuvaa. Haluan olla oma itseni ja jakaa tänne asioita sen mukaan. Tällä hetkellä tämä prosessi on iso osa elämääni ja se tarvitsee käydä läpi, ennen kuin voin taas nauttia blogiin kirjoittamisesta ja monesta muusta asiasta, jotka ennen olivat minulle todella tärkeitä.

"Kirjoita sydämeesi, että jokainen päivä on vuoden paras päivä."

Hei! Kulunut viikko on ollut rankka. Maanantaina minulla oli viimeinen harjoittelupäivä yhden sairastelupäivän takia rästissä.  Tämän jälkeen menimmekin Sinin kanssa piknikille lähistölle pikkuiseen saareen.  Illalla saimme idean lähteä Kerimäelle hieman kiertelemään.

Olen ollut kuluneen viikon todella ahdistunut ja vanhat ystäväni paniikkikohtaukset ovat taas tulleet osaksi arkea. Huomasin kuitenkin liikunnan vähentävän ahdistunutta oloa ja olenkin käynyt melkein joka päivä lenkillä tai tekemässä rappustreeniä Sulosaaressa. Nyt kun harjoittelu loppui ja alkoi opiskelusta loma, on taas aikaa käydä salilla ulkoiluttamassa salikenkiä. Olen tästä erittäin iloinen, koska en muista koska viimeksi olisi ollut aikaa ja energiaa pitempään yhtäjaksoiseen salilla käyntiin.

Myös viimeiset palautettavat koulutyöt alkavat olla kasassa ja teimmekin niitä Sinin kanssa yksi ilta tuossa loman kiilto silmissä aamu neljään saakka. Vielä on jäljellä kaksi esseetä, jotka yritän saada tehtyä viikonlopun aikana.

Sateesta huolimatta, ihanaa viikonloppua kaikille!

M

Kesäloma ja mennyt kuukausi

Hello! Eletään jo melkeinpä kesää ja minulla alkoikin yliopistolta kesäloma! (muutamia isompia kirjoitusurakoita vaille) Olin viimeisen kuusi viikkoa harjoittelussa päiväkodissa ja se kyllä kiteytti koko ensimmäisen yliopistovuoden, se päättyi onnenkyyneliin kun lapset lauloivat kauniisti lähtekäämme maailmalle. Eilen ensimmäisen loma-aamun kunniaksi käväisin kaupassa ostamassa pensasmustikoita ja istahdin uuden läppärini sekä kahvikupposen kanssa parvekkeelle tekemään töitä. Tosiaan vanha läppärini alkoi lahota sen verran pahasti, että piti ostaa uusi. Päädyin hybridiläppäriin, eli tablettiin joka kytkeytyy näppäimistöön ja olen ollut tähän kyllä todella tyytyväinen! Onhan tämä todella pieni, mutta tähän tottuu ja tämä on pienen kokonsa ansiosta erittäin kätevä napata mukaan esimerkiksi luennoille yliopistolle tai junaan.

Toistan tätä joka postauksessa, mutta kyllä, taas on aikaa edellisestä ja paljon on ehtinyt tapahtua tässä välissä. Päällimmäisenä tulee mieleen Anskun kanssa tehty reissu Helsinkiin Antti Tuiskun Peto Showhun. Keikka oli aivan uskomaton niin kuin arvata saattaa. Tirautin useampaan kertaan onnenkyyneleiset itkut Tuiskun laulaessa ja kylmät väreet menevät ihollani edelleen kun muistelen tuota upeaa iltaa.

Käväisin myös Turussa vanhempieni luona. Yritin tähdätä niin, että olisin ollut siellä veljeni syntymäpäivänä sekä äitienpäivänä, mutta jouduin missaamaan molemmat päivällä. Tämä oli toinen kerta tänä vuonna kun käyn Turussa ja seuraavan kerran menenkin sinne kesällä sitten hieman pitemmäksi aikaa.

Ensimmäinen opiskelijavappu haalareissa ja lakit päässä vietetty. Vappu oli sitä suuremmin sitä avaamatta aivan ihana ja erilainen kuin mitä tähän mennessä yksikään viettämäni vappu. Kiitos rakkaat ystävät siitä!

Kesäiset auringonlaskut alkavat saapua ja lämmöt huitelevat jo siellä parissa kympissä! Olen aina ollut vilukissa ja minulla on lähes poikkeuksetta aina kylmä. Kuitenkin eilen valmentamaan lähdössä uskalsin jo jättää takin kotiin, heh.

Aurinkoista viikonloppua!

M

Väriä sisustukseen

Olen ollut nyt neljä päivää kipeänä ja tänään turhauduim tähän sängyssä makaamiseen ja siihen, että mitään ei saisi tehdä. Olen ihminen joka ei osaa olla paikallaan vain tekemättä mitään. Aamulla nousin sängystä parvekkeelle aamukahville ja sen jälkeen katsoin kotiani ja päätin, että kipeydestä huolimatta tänään on siivouspäivä. Aloitin siivoamalla keittiön ja laittamalla pesukoneen päälle. Tämän jälkeen imuroin ja moppasin sekä vein kaikki pahviroskat ja muut lajitteluroskat ulos kämpästä. Minulla oli ollut olkkarin sohvalla muutosta asti samat sohvatyynyt ja nyt kevääntullen kaipasin vähän piristävämpää väriä siihen. Löysin kaapista keltaiset koristetyynyliinat ja viskoinkin ne tyynyjen ylle. Näiden mustien tyynyjen tilalle haluan vähän vaaleammat tyynyt ja itseasiassa juuri äsken tilasinkin H&M Homesta siihen sopivat tyynyt.

Pöydältä otin pois joulusta jääneet lyhdyt ja tummansävyiset kynttilät vaihdoin vaaleampiin sävyihin.  Olen onnistunut tappamaan melkein kaikki kasvini.. Suunnitelmissa onkin ostaa kotiin erilaisia viherkasveja ja kenties jonkin kukkasenkin. Yritän saada kasvit hommattua ensi viikolla, joten niistä luvassa erikseen postausta myöhemmin!

Tämä kotihommien tekeminen ja siivousintoilu ei ainakaan parantanut oloa yhtään, joten taidankin loppuillan viettää sohvalla teekupposen kanssa. Aurinkoista viikonloppua!

M